Heippahei kaikille!

Päätin nyt sitten tänään laittaa blogin pystyyn pitkän jahkaamisen jälkeen. Tämä toimikoon itelle päiväkirjana, johon saa vuodattaa kaikki mitä mielessä on.. ja sitä asiaa onki!!

Jos aletaan vaikka siitä, että kuulin tänään tulevani näin 24 vuotiaana 90% varmuudella enkelilapsen äidiksi. Mukava aihe, eikö vain? No, ei todellakaan!! Oon viimiset pari tuntia ollu ihan lamantuneena ja koittanu ymmärtää asian mutta ei vaan tajuntaan meinaa mennä, ei sitte millään. Aamulla kaikki oli hyvin ja lähin luottavaisin mielin viikoilla 21+3 rakenne-ultraan ja siellä sitte paljastu jotain mitä kukaan odottava ei halua kuulla eikä saaha.. lujan iskun vasten kasvoja!

Selvis tänään et tällä minun masu-asukilla on paha sydänvika. :( Se mitä sen kaiken järkytyksen ja shokin keskeltä ymmärsin oli et läpässä on vikaa ja se ei ole päästäny verta oikeaan sydänlohkoon minkä johdosta se on pienempi ja ei niin kehittyny entä vasen puoli. Sain lähetteen Ouluun ja ens viikolla pitäs selvitä onko tilanne niin paha entä mitä tänään annettiin ymmärtää. Jos on niin suositeltiin raskaudenkeskeytystä. Nyt raskausaikana ja kohdussa lapsella ei pitäs isoa hätää olla mutta elämä syntymän jälkeen onki eri juttu.. jos ehtii ees sitä elämää elää. Minun pitäs lasketun ajan tienoilla matkustaa Helsinkiin ja synnyttää siellä. Meillä täällä Rovaniemellä ei oo henkilökuntaa eikä taitoa kyseisen vian hoitoon. Leikkaus olis eessä heti syntymän jälkeen. Eikä se leikkaus edes auttais..

Vaihtoehtoina mulla oikeastaan on tappaa oma lapsi näin reilusti 20 viikolla tai sitte oottaa 9 kk loppuun, synnyttää ja kenties alkaa suunnitella hautajaisia jo seuraavana päivänä. Ei kovin hääppöset vaihtoehdot.. :( Ja niin tai näin niin saan hyvästellä oman lapsen. Kenenkään ei minusta tarvis joutua kokeen sitä! Kyllä on pyöriny mielessä kysymyksiä koko päivän.. miksi, miksi, miksi?? Miks just mulle? Mitä pahaa oon tehny? ja jne jne.. tiiän kyllä ja mulle tehtiin selväksi ettei ole minun omista toimista johtuvaa mutta kyllä sitä silti miettii et onko tehny jotain väärin ja mitä olis pitäny tehä toisin. Sepä vaan tuskin selviää..

Mut joo, viikon päästä on itekki asian suhteen viisaampi ja tietää tarkalleen mitä on eessä. Siihen asti ei auta ku ootella ja pelätä pahinta. Tämä ootteluhan se on kaikista pahinta. Ja se et viikko oottaa varmuutta ja jos on keskeytys eessä niin vielä oottaa et saa Valviralta luvan siihen.. siis vielä voi olla useampi viikko eessä kasvattaa mahaa ja kiintyä vauvaan, josta joutuu kuiten luopuun..

Tähän loppuun vielä se et vaikka blogitaival alko näinki masentavalla aiheella niin eiköhän täällä tulla muutaki näkeen.. elämä on kuiten aika monipuolista ja vauhikasta.. ja mulla on sellanen 2 vuotias karvavauva, joka tykkää olla kameran eessä :D Et ei muutako seuraavaan kertaan, on se  sitte yhtä ikävissä tai sitte ilosemmissa merkeissä.. :)